promo
Vammaispalvelulain osauudistus – henkilökohtainen apu ja palvelusuunnitelma

VAMMAISPALVELULAIN MUUTOKSET

  • Vammaispalvelulain osauudistus astui voimaan 1.9.2009
    (981/2008, HE 166/2008, StVM 32/2008)
    – yksilöllinen palveluntarve huomioon palveluja ja tukitoimia järjestettäessä
    – palvelutarpeen selvittäminen määräajassa
    yksilöllisen palvelusuunnitelman laatimisvelvoite
    – viivytyksetön päätöksenteko
    – henkilökohtainen apu kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin
  • Vammaispalvelulaki ensisijaiseksi kehitysvammaisten erityishuollosta annettuun lakiin nähden
  • STM kuntainfo 4/2009 ja Kuntaliiton yleikirje 16/80/2009
  • Tulossa sähköinen vammaispalvelulakia koskeva ohjeistus nettiin.

TARKOITUS JA TAVOITTEET

  • Tarkoitus: edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammasiuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
  • Muutokset edistävät suunnitelmallisesti yhdenvertaisuutta ja muita perus- ja ihmisoikeuksia ja vammaispolitiikan keskeisiä periaatteita.
  • Lisätä vaikeavammaisten henkilöiden keskinäistä yhdenvertaisuutta vamman laadusta ja asuinpaikasta riippumatta.
  • Lisätä palvelujen ja tukitoimien suunnitelmallisuutta ja niiden saannin joutuisuutta.
  • YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus: itsemääräämisoikeus ja osallistuminen yhteisössä, yhdenvertainen kohtelu sekä henkilökohtainen apu. (11 artikla)

YKSILÖLLINEN PALVELUTERPEEN ARVIOINTI JA PALVELUSUUNNITELMA

  • Palvelutarpeen selvittäminen määräajassa asiakkaan tilanteen ja olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa (aloitus 7. päivänä yhteydenotosta, kotikäynti/tapaaminen, soveltuvat arviointimenetelmät).
  • Yksilöllinen palvelusuunnitelma laadittava asiakaslain edellyttämällä tavalla (palvelujen sisältöön, järjestämistapaan ja määrään vaikuttavat yksilölliset seikat, tarkistaminen).
  • palvelusuunnitelmaan kirjattuja seikkoja ei tulisi ilman perusteluta syytä sivuuttaa päätöksenteossa.

PALVELUSUUNNITELMAN LAATIMINEN, 3 a § 2 mom.

  • Palvelusuunnitelma on laadittava ilman aiheetonta viivytystä yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa siten kuin asiakaslain 7 §:ssä säädetään, myös muut asiakaslain säännökset otettava huomioon.
  • Suunnitelmasta käytävä riittävän yksityiskohtaisesti ilmi ne asiakkaan yksilölliseen palvelutarpeeseen ja elämän tilanteeseen liittyvät seikat, joilla on merkitystä palvelujen sisällöstä, järjestämistavasta ja määrästä päätettäessä – erityinen painoarvo henkilökohtaisen avun kohdalla!
  • Lähtökohta: palvelusuunnitelmaan kirjattuja seikkoja ei saa ilman perusteluta syytä sivuuttaa päätöksenteossa – asiakkaan etu!
  • palvelusuunnitelma on tarkistettava, jos vammaisen henkilön palveluntarpeessa tai olosuhteissa taphtuu muutoksia sekä muutoinkin tarpeen mukaan.

YKSILÖLLINEN PALVELUSUUNNITELMA

  • Yhteystiedot
  • Asiakkaan elämäntilanne
    – asuminen
    – toimintakyky kotona: päivittäinen esim. pukeutuminen, ruokailu, wc jne.
    – liikkuminen
    – kodinhoito
    toimintakyky kodin ulkopuolella:
    – harrastukset ja vapaa-aika
    – asiointi
    – työ/opiskelu
  • Tarvittavat tukipalvelut
  • Tulevaisuuden tarpeet
  • Suunnitelma palveluiden toteuttamisesta
  • Allekirjoitukset, päiväys ja tiedot siitä keitä ollut läsnä suunnitelmaa laadittaessa
  • Jakelu, keille on sovittu
  • Asiakkaan hyväksyminen tai kieltäytyminen palvelusuunnitelmasta tai sen sisällöstä.

VAIKEAVAMMAISTEN HENKILÖIDEN OIKEUS HENKILÖKOHTAISEEN APUUN – MIKÄ MUUTTUU?

  • Henkilökohtainen apu yläkäsitteeksi, johon henkilökohtainen avustaja liittyy alakäsitteenä eli toteuttamistapana
  • Ei enää määrärahasidonnainen taloudellinen tukitoimi
  • Subjektiivisen oikeuden johdosta kunta ei voi määrärahojen puutteen vuoksi evätä palvelua, jos laissa mainitut edellytykset sen saamiselle täyttyvät
  • Tarkoitus turvata perustuslain mukainen välttämätön huolenpito laajassa merkityksessä – mitä on ihmisarvoinen elämä? -> välttämätön apu! PL 19.1 § § + kaikki muut perusoikeudet!
  • Järjestämistavat laajenevat eri palveluvaihtoehtoihin.

HENKILÖKOHTAISTA APUA VAIKEAVAMMAISELLE HENKILÖLLE

  • Kunna on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutukseen tavanomaisista elämäntoiminnoista.
  • Pitkäaikainen tai etenevä vamma tai sairaus aiheuttaa välttämättömän ja toistuvan toisen henkilön avun tarpeen päivittäisisitä toiminnoista suoriutumiseksi
  • Välttämätön ja toistuva toisen henkilön avun tarve: -määrällisesti runsasta että jatkuvaluonteista – määrällisesti vähäisempää, mutta toistuvaa.
  • Vaikeavammaisella henkilölla on oltava voimavaroja määritellä avun sisältö että toteutustavat -> avun tarpeet ja tavat, joilla niihin vastataan:
    – kohdistuu toimiin, jotka vaikeavammainen henkilö tekisi itse, mutta joista ei vamman tai sairauden vuoksi selviä.
    – auttaa vaikeavammasita henkilöä toteuttamaan omia elämän valintoja sekä omaehtoista toimintaa laissa tarkoitetuissa toimnnoissa.
  • Ei sisällä diagnoosin- tai ikärajoja
  • Pääosin hoivaa, hoitoa ja valvontaa edellyttävät tilanteet tulee turvata muilla palvelujärjestelmillä- ero ammattihenkilön antamaan hoivaan. Avustamisen on lähdettävä vaikeavammaisen omista valinnoista- ei ulkopuolisen tahon.
  • Pääasiassa ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja toiminnan rajoitteet on rajattu henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

HENKILÖKOHTAISEN AVUN SISÄLTÖ

  • Vaikeavammaisen henkilön välttämätön avustaminen kotona ja kodin ulkopuolella
    -päivittäisissä toimissa
    -työssä ja opiskelussa
    – harrastuksissa
    -yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai
    – sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä
  • Henkilökohtainen apu on apua niissä toimissa, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä

HENKILÖKOHTAISEN AVUN MÄÄRÄ

  • Päivittäisiä toimia sekä työtä ja opiskelua varten apua on järjestettävä vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avun tarvetta vastaava määrä.
    – arviointi ihmisarvoisen elämän edellytysten näkökulmasta
    – palvelujen riittävyyden lähtökohtana taso, joka luo edellytykset toimia täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä; ”tarkoitus edistää vaikeavammaisten yhdenvertaisuutta vammattomiin henkilöihin, jotta heidän oikeutensa elää yhteisössä ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset toteutuisi nykyistä paremmin” HE.
  • Muissa laissa tarkoitettuja toimia varten tuntimäärä; vähintään 10h/kk v.2009-2010 ja vähintään 30h/kk v.2011, jollei tätä vähäisempi tuntimäärä riitä turvaamaan välttämätöntä avun tarvetta
  • Henkilökohtaisen avun järjestämistapa ja avun määrä määritellään yksilöllisessä palvelusuunnitelmassa.

HENKILÖKOHTAISEN AVUN JÄRJESTÄMISTAVAT 8 d §

  1. Perinteinen henkilökohtainen avustaja-järjestelmä (vaikeavammainen työntantaja saa kunnalta korvauksen avustajan palkkakulujen korvaamiseksi) Kunna velvollisuus ohjata ja auttaa.
  2. Kunta antaa vaikeavammaiselle henkilölle palvelusetelin avustajapalveluita hankkimista varten
  3. Kunta hankkii avustajapalvelun ostopalveluna, järjestää sen itse tai sopimusperusteisessa yhteistyössä toisen kunnan kanssa.

Järjestämisvalinta yhteisymmärryksessä vaikeavammaisen henkilön kanssa. Henkilökohtaisen avun tunnusmerkistö: avustettava päättää MITÄ, MISSÄ, MILLOIN JA KUKA!

OMAINEN AVUSTAJANA

  • Avustajan työsuhteeseen palkattava pääsääntöisesti muu kuin vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei ko. henkilön palkkaamista erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena.
  • Omainen tai muu läheinen henkilö voidaan palkata avustajaksi, jos esim. äkillinen avun tarve, ulkopuolisen avustajan löytäminen vaikeata tai vamman tai sairauteen liittyvät erityiset syyt – esimerkkiluettelo avoin.
  • Tahdottu tehdä ero omaishoidon ja avustamisen välillä.